Rakastan uuden vuoden lupauksia (kirjoitetaanko nuo sanat erikseen??). Lähes joka vuosi olen tehnyt ainakin yhden uuden vuoden lupauksen ja pyrkinyt toteuttamaan sen. Lupaukset ovat liittyneet esimerkiksi karkkilakkoiluun, liikuntaan, opiskeluun tms. Kuluvaksi vuodeksi en keksinyt mitään lupausta, joten ensi vuodeksi on otettava joku haaste. No tämä juoksuhaastehan on itsestäänselvyys. Tähän aion joka tapauksessa lupautua. Osanottomaksukin on jo maksettu ja muutama lenkki tehty:)
Pitkän pohdinnan jälkeen olen päättänyt, että ensi vuodelle teen puoli vuosi- lupauksen, joka on tämä: En osta puoleen vuoteen mitään uutena. Paitsi tietty ruuat, pesuaineet, vaipat ym pakolliset jutut, joita ei vaan voi ostaa käytettynä. Niin ja mainittakoon, että uudet juoksukengät on ostettava, jos aion kesän puolimaratonista selvitä. Niitä en ehdi huomisen aikana hankkia. En pidä itseäni minään himoshoppaajana tai törsääjänä, mutta haluan kokeilla miltä elämä tuntuu, jos ei ole "paineita" hankkia mitään ylimääräistä. Olen paljon pohtinut tätä ja jollain tavalla pelottaa, minkälaisia tunteita haaste tulee itsessäni herättämään. Säästyykö rahaa, tuleeko tavaksi kutsua ystäviä kylään sen sijaan, että lähtisi viettämään aikaa ostoskeskukseen, käytänkö vähemmän aikaa netissä surffailuun vai onko kaikki niin kuin ennen. Sehän nähdään,jännää!!
Onko sulla jo uuden vuoden lupaus:?Jos ei niin tämä juoksuhaaste on ehkä paras lupaus ikinä!!!Ja se on toteutettu jo puolessa välissä vuotta, lähde mukaan!
T:Minna
Maailmassa on arvioilta 27 miljoonaa ihmiskaupan uhria. Ihmiskauppa on yksi suurimmista maailmanlaajuisista rikollisuuden muodoista tällä hetkellä. Myös Suomi on kauttakulku- ja kohdemaa sadoille ihmiskaupan uhreille. 27 miljoonaa orjaa on luku, jota on vaikea ymmärtää, mutta meistä jokainen voi tehdä jotakin tämä asian hyväksi. Tietoisuuden levittäminen ja varojen hankkiminen ovat asioita, joilla voimme olla taistelemassa oikeuden puolesta!
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
lauantai 22. joulukuuta 2012
Siunattua joulua!
Joulu on täällä! Mikä ihana tunne päästä lomailemaan touhukkaan ja kiireisen syksyn jälkeen. Itse vietän joululomaa lapsuudenkodissani lähes 1,5 viikon ajan. Suunnitelmissa on päästä niille vanhoille, tutuille lenkkipolulle useampaankin kertaan, kunhan nuo paukkupakkaset vähän helpottavat. Mittari näyttää yli -20 astetta! Hui!
Toivotan teille kaikille rauhallista joulua ja siunattua Uutta Vuotta! <3 Hei, ensi vuonna alkaa sitten totinen treenaus kesän koitosta varten, eiks vaan?! Sitä ennen kannattaa tehdä kunnon hiilaritankkaus jouluna. Ihan vaan, että jaksaa sitten kevään juosta. Suklaata syömään siis.;) Moi.
-Karoliina
Toivotan teille kaikille rauhallista joulua ja siunattua Uutta Vuotta! <3 Hei, ensi vuonna alkaa sitten totinen treenaus kesän koitosta varten, eiks vaan?! Sitä ennen kannattaa tehdä kunnon hiilaritankkaus jouluna. Ihan vaan, että jaksaa sitten kevään juosta. Suklaata syömään siis.;) Moi.
-Karoliina
perjantai 23. marraskuuta 2012
Aika juoksee, minä en.
Voihan flunssakausi sentään! Lasteni mentyä tänä syksynä päivähoitoon, on kotimme vallannut joka kuukausi vähintäänkin yksi kunnon flunssa, joka kiertää kaikki neljä perheenjäsentä läpi. Tai anteeksi, nyt valehtelin. Itselläni ei ole ollut joka kuukausi eri flunssaa, vaan sama flunssa on jatkunut kätevästi kohta 3 kuukautta putkeen! 1,5 viikkoa olin välillä terve kunnes taas iki-ihana ystäväni kurkkukipu tuli kylään. Nyt voin sanoa, että turhauttaa! Aikaa kuluu, viikot ennen isoa koitosta vähenevät ja minä se vaan lasken kuntoani makaamalla sohvalla. Hauskinta tässä on se, että ennen tätä syksyä olen ollut koko elämäni aikana todella harvoin sairaana. Ja tauot liikunnasta flunssan takia ovat olleet maksimissaan parin viikon mittaisia!
Mutta, vaikka en ole päässyt treenaamaan, on motivaationi kuitenkin pysynyt ennallaan. Jos ei jopa kasvanut entisestään! Siksi kai tämä tauko juoksemisesta ottaakin niin koville. Mieli on virkeämpi kuin keho.
Mutta toverit: täältä noustaan vielä! Jos, ja kun, pystymme tekemään jotakin ihmiskaupan loppumisen hyväksi, niin eiköhän yksi "pikku" flunssakin ole taltutettavissa?!;) Vai mitä sanotte?
Flunssaisin, mutta valoisin terveisin,
Karoliina
Mutta, vaikka en ole päässyt treenaamaan, on motivaationi kuitenkin pysynyt ennallaan. Jos ei jopa kasvanut entisestään! Siksi kai tämä tauko juoksemisesta ottaakin niin koville. Mieli on virkeämpi kuin keho.
Mutta toverit: täältä noustaan vielä! Jos, ja kun, pystymme tekemään jotakin ihmiskaupan loppumisen hyväksi, niin eiköhän yksi "pikku" flunssakin ole taltutettavissa?!;) Vai mitä sanotte?
Flunssaisin, mutta valoisin terveisin,
Karoliina
torstai 1. marraskuuta 2012
10, 21, 42!
Paitsi että monet meistä ovat aloittaneet jo treenaamisen
kesää varten, on hommaa nyt potkittu vauhtiin jo yleisemmällä joukkuetasollakin.
Istuimme nimittäin maanantaina tiimin kanssa pitämään pientä aivoriiheä (vaiko
-riihtä?) ja pohtimaan kaikennäköistä mitä nyt mieleen ikinä tulikaan koskien
tulevaa RUN FOR FREEDOM -tempausta.
Alkuperäinen haasteemme oli saada joukkue juoksemaan puolikas
maraton ihmiskaupan vastaisen työn hyväksi - herättää ihmisiä, lisätä
tietoisuutta ja haastaa jokaista tekemään jotakin orjuuden poistamiseksi.
Meiltä on kysytty monesti, voiko joukkueeseemme osallistua juoksemalla kympin
tai toisaalta kokonaisen maratonin. Maanantaina pohdimme asiaa, emmekä
pystyneet linjaamaan yhtäkään syytä, miksi kaikille matkoille ei voisi
osallistua Paavo Nurmi -tapahtuman puitteissa. Se palvelee loistavasti
tempauksen tarkoitusta; mitä enemmän meitä on, sitä enemmän näymme, kuulumme ja
vaikutamme!
Haluamme kuitenkin haastaa jokaista; jos juokset kympin
vaikka käsillä muutaman kerran viikossa, juokse puolikas tai kokonainen. Jos
taas kymppi on sinulle mahdollinen ja suuri voitto, juokse se. On niitäkin,
joille puolimaraton on rutiinijuttu - sinua haastamme juoksemaan kokonaisen!
Käsittääkseni mikään ei myöskään estä tulemasta mukaan kävellen, aikarajojen
puitteissa tietenkin ;) Tiedän erään, joka on uhonnut pikakävelevänsä
puolimaratonin osana joukkuetta, mikäs sen coolimpaa! Haastamme jokaista
haastamaan itsensä. Haluamme yhdessä joukkueena näyttää, että olemme valmiit
näkemään vaivaa ja laittamaan itsemme likoon. Jokainen löytäköön ja valitkoon
juuri sopivan matkan itselleen.
Eli jos nyt olet ollut jäämässä rannalle liian lyhyen tai
pitkän juostavan matkan vuoksi, ei hätä ole enää sen näköinen. Jokainen on
enemmän kuin tervetullut mukaan joukkueeseen, mille matkalle tahansa.
Että semmoisia tunnelmia tällä erää.
Sartsa kuittaa!
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
Sunnuntain hölkkähurmosta
En muista millon viimeksi lenkillä käyminen olis ollut näin mahtavaa kuin tänään. Hyvää musaa kuulokkeista, sopivasti vaatteita päällä, muutama pakkasaste, hentoinen lumikerros ja auringonpaiste. Siinäpä oli tämän aamupäivälenkin onnistumisen avaimet. Olin ihan hurmoksessa ja juoksu kulki!Näitä lenkkejä voi sitten muistella, kun taivaalta tulee räntää, väsyttää eikä yhtään huvittais...
Mukavaa sunnuntaita kaikille toivottaa Minna!
Mukavaa sunnuntaita kaikille toivottaa Minna!
maanantai 22. lokakuuta 2012
Iltalenkillä
Minä olen löytänyt kotikaupunkini aivan uudestaan juoksemisen myötä. Olen koko pienen ikäni asunut samassa kaupungissa parin kilometrin säteellä ja liikkunut mielestäni monipuolisesti kaikissa sen kolkissa. Nyt kuitenkin kun olen lähtenyt liikkeelle juosten, olen löytänyt aivan uusia teitä, polkuja, asuinalueita ja metsikköjä.
Lisäksi on ollut ihan mielettömän kivaa tutustua omaan kotikaupunkiin pimeällä! Kaikki näyttää niin erilaiselta, eri tavalla kauniilta. Sama tie, jota olen kulkenut koulumatkoilla monet monet kerrat vuosien ajan, näyttääkin pimeällä aivan vieraalta ja erilaiselta, kun katuvalot valaisevat sen vartta. Metsikön poikki kulkevan tien viereltä bongasin nyt myös ensimmäistä kertaa puron, tunnistin sen äänestä. Monetkohan kerrat olen tuonkin puron vartta kulkenut huomaamatta sitä vain siksi, etten ole ollut koskaan yksin ja hiljaa matkassa? Pimeässä äänet tulevat aivan eri tavalla esiin, lenkin saa kokea kuulon kautta!
Juostessani tykkään myös seurata muiden ihmisten elämää - vanhemmat hakevat lapsiaan jääkiekkoharjoituksista, vanha pari ulkoiluttaa yhdessä koiraansa, nuori pariskunta käy sauvakävelemässä (pimeällä, koska mies häpeää sauvoja? ;) ) ja keski-ikäinen nainen pyöräilee luultavimmin iltavuorosta kotiin. On hauskaa päästä kurkistamaan pikaisesti muiden kaupunkilaisten elämään! Juokseminen on hirvittävän mielenkiintoista, paljon enemmän kuin kunnon kohottamista ja töppösen toisen eteen laittamista.
-Essi
Lisäksi on ollut ihan mielettömän kivaa tutustua omaan kotikaupunkiin pimeällä! Kaikki näyttää niin erilaiselta, eri tavalla kauniilta. Sama tie, jota olen kulkenut koulumatkoilla monet monet kerrat vuosien ajan, näyttääkin pimeällä aivan vieraalta ja erilaiselta, kun katuvalot valaisevat sen vartta. Metsikön poikki kulkevan tien viereltä bongasin nyt myös ensimmäistä kertaa puron, tunnistin sen äänestä. Monetkohan kerrat olen tuonkin puron vartta kulkenut huomaamatta sitä vain siksi, etten ole ollut koskaan yksin ja hiljaa matkassa? Pimeässä äänet tulevat aivan eri tavalla esiin, lenkin saa kokea kuulon kautta!
Juostessani tykkään myös seurata muiden ihmisten elämää - vanhemmat hakevat lapsiaan jääkiekkoharjoituksista, vanha pari ulkoiluttaa yhdessä koiraansa, nuori pariskunta käy sauvakävelemässä (pimeällä, koska mies häpeää sauvoja? ;) ) ja keski-ikäinen nainen pyöräilee luultavimmin iltavuorosta kotiin. On hauskaa päästä kurkistamaan pikaisesti muiden kaupunkilaisten elämään! Juokseminen on hirvittävän mielenkiintoista, paljon enemmän kuin kunnon kohottamista ja töppösen toisen eteen laittamista.
-Essi
torstai 18. lokakuuta 2012
Mitä sinä pelkäät?
Olen vuoden asunut maalla, 100-vuotiaassa omakotitalossa. Viime syksynä en muistanut tai tiedostanut tätä ongelmaa olevankaan, mutta tämä syksy onkin jotain ihan muuta. HIIRET TULEVAT SISÄLLE!!Ja mä pelkään niitä ihan kuollakseni. Katossa rapisee, seinissä rapisee ja sohvan käsinojalta löytyy papanoita. Iljettävää!!! Eilen illalla avasin roskiskaapin ja mikäs muu se siellä olikaan kuin pikkuinen, harmaa vipeltäjä,YÖK!Kiljaisin niin lujaa, että meidän vajaa 2-vuotias heräsi yläkerrassa (nice).
Syksyssä on toinenkin pelkoa aiheuttava ominaisuus. Nimittäin pimeys. Ja täällä maalla on oikeasti tosi pimeätä, koska katulamppuja on noin kaksi. Tällä viikolla pääsin aloittamaan treenaamisen viikon flunssassa olon jälkeen. Lähdin juoksemaan illalla ja totesin, että on pakko juosta edestakaisin kylänraittia, jos haluaa juosta valossa eikä sysipimeässä. Mä olen ainakin niin nössö, etten uskalla juosta pilkkopimeässä, yksin metsien ympäröimänä. No lopputuloksena siis juoksin noin kolmeen eri suuntaan ja palasin aina takaisin siinä vaiheessa, kun katuvalot loppuivat. Mutta tulipahan tehtyä lenkki:)
Mä pelkään tällä hetkellä eniten hiiriä ja pimeää. Todella, TODELLA pieniä ja vähäpätöisiä asioita, kun alkaa ajattelemaan minkälaisen pelon keskellä ihmiskaupan uhrit joutuvat elämään. Pelossa eläminen on heidän arkipäivää. Heiltä on riistetty kaikki turvallisuuteen liittyvät asiat. Naiset ja lapset, jotka joutuvat toimimaan seksiorjina, pelkäävät varmasti joka aamu uutta päivää (mikäli ovat edes saaneet nukkua yöllä ), mitä se tuo tullessaan. He joutuvat pelkäämään terveytensä, tulevaisuutensa ja jopa oman henkensä puolesta. Kaikenkaikkiaan koko ihmiskauppa ja siihen liittyvät asiat ovat pelottavia. Kuitenkin sydämessäni on vahva usko ja luottamus siihen, että voimme yhdessä olla taistelemassa vapauden puolesta!Ei anneta pelolle valtaa vaan ollaan rohkeita ja taistellaan oikeuden puolesta. Yksikin pelastunut uhri, uusi oikeuden puolesta taistelija tai tälle asialle murtunut sydän on voitto!!
-Minna, joka juuri kirjoitti elämänsä ensimmäisen blogipostauksen..:)
Syksyssä on toinenkin pelkoa aiheuttava ominaisuus. Nimittäin pimeys. Ja täällä maalla on oikeasti tosi pimeätä, koska katulamppuja on noin kaksi. Tällä viikolla pääsin aloittamaan treenaamisen viikon flunssassa olon jälkeen. Lähdin juoksemaan illalla ja totesin, että on pakko juosta edestakaisin kylänraittia, jos haluaa juosta valossa eikä sysipimeässä. Mä olen ainakin niin nössö, etten uskalla juosta pilkkopimeässä, yksin metsien ympäröimänä. No lopputuloksena siis juoksin noin kolmeen eri suuntaan ja palasin aina takaisin siinä vaiheessa, kun katuvalot loppuivat. Mutta tulipahan tehtyä lenkki:)
Mä pelkään tällä hetkellä eniten hiiriä ja pimeää. Todella, TODELLA pieniä ja vähäpätöisiä asioita, kun alkaa ajattelemaan minkälaisen pelon keskellä ihmiskaupan uhrit joutuvat elämään. Pelossa eläminen on heidän arkipäivää. Heiltä on riistetty kaikki turvallisuuteen liittyvät asiat. Naiset ja lapset, jotka joutuvat toimimaan seksiorjina, pelkäävät varmasti joka aamu uutta päivää (mikäli ovat edes saaneet nukkua yöllä ), mitä se tuo tullessaan. He joutuvat pelkäämään terveytensä, tulevaisuutensa ja jopa oman henkensä puolesta. Kaikenkaikkiaan koko ihmiskauppa ja siihen liittyvät asiat ovat pelottavia. Kuitenkin sydämessäni on vahva usko ja luottamus siihen, että voimme yhdessä olla taistelemassa vapauden puolesta!Ei anneta pelolle valtaa vaan ollaan rohkeita ja taistellaan oikeuden puolesta. Yksikin pelastunut uhri, uusi oikeuden puolesta taistelija tai tälle asialle murtunut sydän on voitto!!
-Minna, joka juuri kirjoitti elämänsä ensimmäisen blogipostauksen..:)
tiistai 16. lokakuuta 2012
What doesn't kill you...
makes you stronger! Tähän on kai pakko uskoa ihan oman mielenterveyden vuoksi. Olenkin odottanut treenaamisessa sitä tunnetta, että henki lähtee eikä edistystä tapahdu. Onnistuin tuossa viikonloppuna skippaamaan kokonaan yhden suunnittelemani lenkin, minkä vuoksi morkkiksen pauloissa päätin tehdä tänään pidemmän lenkin kuin treeniohjelman mukaan olisi tarvinnut.
Eipä siinä lenkissä mitään, mutta olisin voinut huomioida, että tunnin esteratsastus käy myös liikunnasta. Tokihan siis reilun 5 kilometrin matka kotiin tuntuu tuplasti raskaammalta, kun alla on jo tunnin todellinen hikitreeni. Tuskaisella matkalla kirosin niitä ylämäkiä, joita en ikinä huomaa autolla ajaessani ja huulta purren jatkoin hölkkää nipistävästä kyljestä huolimatta. Juokseminen oli kaikkea muuta kuin nautinnollista - pystyin elävästi palaamaan niihin koulun pakollisiin liikuntatunteihin, kun kaikki oppilaat kuntoon ja terveydentilaan katsomatta laitettiin juoksemaan ympäri mäkistä pururataa ja tuosta hauskuudesta otettiin vielä aikaa. Itseasiassa olen aina vihannut juoksemista yli kaiken. Huono kestävyyskunto ja bonuksena rasitusastma ovat tehneet juoksemisesta erittäin epämiellyttävää. Usein juurikin koululiikunnantunneilla juokseminen on vielä yhdistetty kilpailemiseen ja oppilaiden vertailuun. Vihdoin olen kuitenkin alkanut vähitellen ymmärtää niitä ihmisiä, jotka kertovat rakastavansa juoksemista. Odotan innolla sitä tunnetta, kun voin jatkaa juoksemista kilometri toisensa jälkeen, vaikkakin samalla pelkään jo niitä lenkkejä, joilla ylämäet tuntuvat voittamattomilta ja hengitys on lähestulkoon mahdotonta. Tähtään kuitenkin siihen päivään ja hetkeen, jolloin olen yhdessä joukkueen kanssa juossut puolikkaan maratonin, 21 kilometriä. Minähän juoksen sen, minä onnistun!
Tänään taistelin itseni kotiin asti ja olin kyllä suhteellisen tyytyväinen itseeni, vaikken jaksanutkaan juosta yhtä reippaasti kuin normaalisti. Minä kuitenkin juoksin ja taitoin sen matkan, jonka olin itselleni asettanut. Olen taas muutaman askeleen lähempänä puolimaratonia!
- Essi
Eipä siinä lenkissä mitään, mutta olisin voinut huomioida, että tunnin esteratsastus käy myös liikunnasta. Tokihan siis reilun 5 kilometrin matka kotiin tuntuu tuplasti raskaammalta, kun alla on jo tunnin todellinen hikitreeni. Tuskaisella matkalla kirosin niitä ylämäkiä, joita en ikinä huomaa autolla ajaessani ja huulta purren jatkoin hölkkää nipistävästä kyljestä huolimatta. Juokseminen oli kaikkea muuta kuin nautinnollista - pystyin elävästi palaamaan niihin koulun pakollisiin liikuntatunteihin, kun kaikki oppilaat kuntoon ja terveydentilaan katsomatta laitettiin juoksemaan ympäri mäkistä pururataa ja tuosta hauskuudesta otettiin vielä aikaa. Itseasiassa olen aina vihannut juoksemista yli kaiken. Huono kestävyyskunto ja bonuksena rasitusastma ovat tehneet juoksemisesta erittäin epämiellyttävää. Usein juurikin koululiikunnantunneilla juokseminen on vielä yhdistetty kilpailemiseen ja oppilaiden vertailuun. Vihdoin olen kuitenkin alkanut vähitellen ymmärtää niitä ihmisiä, jotka kertovat rakastavansa juoksemista. Odotan innolla sitä tunnetta, kun voin jatkaa juoksemista kilometri toisensa jälkeen, vaikkakin samalla pelkään jo niitä lenkkejä, joilla ylämäet tuntuvat voittamattomilta ja hengitys on lähestulkoon mahdotonta. Tähtään kuitenkin siihen päivään ja hetkeen, jolloin olen yhdessä joukkueen kanssa juossut puolikkaan maratonin, 21 kilometriä. Minähän juoksen sen, minä onnistun!
Tänään taistelin itseni kotiin asti ja olin kyllä suhteellisen tyytyväinen itseeni, vaikken jaksanutkaan juosta yhtä reippaasti kuin normaalisti. Minä kuitenkin juoksin ja taitoin sen matkan, jonka olin itselleni asettanut. Olen taas muutaman askeleen lähempänä puolimaratonia!
- Essi
maanantai 15. lokakuuta 2012
Rasittavaa vouhkaamista?!
Oletko huomannut joskus ärsyyntyväsi, kun joku puhuu innoissaan (ja pienellä paatoksella) itselleen tärkeästä asiasta? Voin tunnustaa, että kun ensimmäisen kerran kuulin puhuttavan ihmiskaupasta ja siihen liittyvistä ilmiöistä, minua alkoi ärsyttää.
Juttu meni kutakuinkin näin: ystäväporukassani useampi henkilö alkoi yhtäkkiä puhua kuinka meidän pitäisi miettiä tarkemmin mitä tuotteita ostamme ja mistä ostamme. Kaikki mielestäni vouhkasivat asiasta. Esimerkiksi Reilun kaupan banaanit ja Reilun kaupan kahvi olisivat hyviä ja viisaita valintoja. Fazerin suklaan syönti olisi eettisesti kyseenalaista. Vaateketjuista H&M olisi nykyään (muutaman vuoden takaisen myllytyksen jälkeen) hyvä shoppailupaikka, Benetton huono, jos mietitään niitä olosuhteita, joissa vaatteet tehdään. Alkoi kuulkaas ahdistaa. Paljon. Kuulin myös kertomuksia siitä, kuinka jotkut vanhemmat köyhissä maissa myyvät lapsensa orjaksi plantaasille, jossa lapsi on orjana luultavasti koko loppuelämänsä saaden niin pientä palkkaa, ettei se kata edes hänen päivittäisiä ruokakulujaan. Nuorimmat seksiorjat ovat samanikäisiä kuin oma pieni poikani. Alkoi ahdistaa vielä enemmän. Alkoi jopa vähän pelottaa. Tulin vihaiseksi, koska koin, etten voi tehdä asialle mitään ja eihän se edes oikeastaan koskenut minua. Vai koskiko sittenkin?
Tuli taas tilanne, jossa ystäväni kertoi minulle nykyajan orjuudesta oltuaan aiheeseen liittyvässä seminaarissa. Tällä kertaa keskustelun jälkeen päällimmäisiä tunteita eivät olleetkaan enää ahdistus ja pelko vaan vilpitön halu auttaa. Huomasin puhuvani ihmiskaupan vastustamisesta jo samana päivänä läheisilleni niinkuin omaa sydäntä lähellä olevasta asiasta nyt yleensä puhutaan: innolla ja "pienellä" paatoksella.;) Tästä asiasta tuli minulle sydämenasia. Ja nyt huomaan olevani mukana taistelussa ihmiskauppaa vastaan.
Mitä sellaista ystäväni sitten sanoi, että asenteeni muuttui? Hän heitti ilmaan kysymyksiä, jotka iskivät suoraan sydämeen ja saivat minussa aikaan muutoksen. Miksi jonkun toisen ihmisen elämä olisi vähemmän arvokas kuin minun elämäni? Miksi on ok, että jonkun lapsi on orjana vaikkapa vaatetehtaassa, kun en missään tapauksessa laittaisi omaa lastani töihin 3-vuotiaana? Miksi ostaisin omalle lapselleni tai itselleni vaatteen sellaisen ketjun kaupasta, jonka tehtaiden työntekijät työskentelevät täysin epäinhimillisissä oloissa? Voinko sulkea silmäni tältä totuudelta ja olla toimimatta, vaikka tiedän, että ongelma vain kasvaa, jos ei kukaan välitä tai tee asialle mitään?
Ihmiskaupan vastustamisesta puhuminen ja sen uhrien auttaminen on kaikkea muuta kuin rasittavaa vouhkaamista! 27 miljoonan ihmiskaupan uhrin vuoksi saakin vähän vouhkata! He ovat ihan yhtä arvokkaita kuin mekin. Ja Jumalan silmissä yhtä rakkaita.
Joten eiköhän pistetä töppöstä toisen eteen ja aleta töihin!:)
-Karoliina (joka potee flunssaa ja ahdistuu nyt siitä ettei voi tehdä edes niitä kolmea lenkkiä viikossa ihmiskaupan uhrien hyväksi! Tästä on suunta vain ylöspäin;))
Juttu meni kutakuinkin näin: ystäväporukassani useampi henkilö alkoi yhtäkkiä puhua kuinka meidän pitäisi miettiä tarkemmin mitä tuotteita ostamme ja mistä ostamme. Kaikki mielestäni vouhkasivat asiasta. Esimerkiksi Reilun kaupan banaanit ja Reilun kaupan kahvi olisivat hyviä ja viisaita valintoja. Fazerin suklaan syönti olisi eettisesti kyseenalaista. Vaateketjuista H&M olisi nykyään (muutaman vuoden takaisen myllytyksen jälkeen) hyvä shoppailupaikka, Benetton huono, jos mietitään niitä olosuhteita, joissa vaatteet tehdään. Alkoi kuulkaas ahdistaa. Paljon. Kuulin myös kertomuksia siitä, kuinka jotkut vanhemmat köyhissä maissa myyvät lapsensa orjaksi plantaasille, jossa lapsi on orjana luultavasti koko loppuelämänsä saaden niin pientä palkkaa, ettei se kata edes hänen päivittäisiä ruokakulujaan. Nuorimmat seksiorjat ovat samanikäisiä kuin oma pieni poikani. Alkoi ahdistaa vielä enemmän. Alkoi jopa vähän pelottaa. Tulin vihaiseksi, koska koin, etten voi tehdä asialle mitään ja eihän se edes oikeastaan koskenut minua. Vai koskiko sittenkin?
Tuli taas tilanne, jossa ystäväni kertoi minulle nykyajan orjuudesta oltuaan aiheeseen liittyvässä seminaarissa. Tällä kertaa keskustelun jälkeen päällimmäisiä tunteita eivät olleetkaan enää ahdistus ja pelko vaan vilpitön halu auttaa. Huomasin puhuvani ihmiskaupan vastustamisesta jo samana päivänä läheisilleni niinkuin omaa sydäntä lähellä olevasta asiasta nyt yleensä puhutaan: innolla ja "pienellä" paatoksella.;) Tästä asiasta tuli minulle sydämenasia. Ja nyt huomaan olevani mukana taistelussa ihmiskauppaa vastaan.
Mitä sellaista ystäväni sitten sanoi, että asenteeni muuttui? Hän heitti ilmaan kysymyksiä, jotka iskivät suoraan sydämeen ja saivat minussa aikaan muutoksen. Miksi jonkun toisen ihmisen elämä olisi vähemmän arvokas kuin minun elämäni? Miksi on ok, että jonkun lapsi on orjana vaikkapa vaatetehtaassa, kun en missään tapauksessa laittaisi omaa lastani töihin 3-vuotiaana? Miksi ostaisin omalle lapselleni tai itselleni vaatteen sellaisen ketjun kaupasta, jonka tehtaiden työntekijät työskentelevät täysin epäinhimillisissä oloissa? Voinko sulkea silmäni tältä totuudelta ja olla toimimatta, vaikka tiedän, että ongelma vain kasvaa, jos ei kukaan välitä tai tee asialle mitään?
Ihmiskaupan vastustamisesta puhuminen ja sen uhrien auttaminen on kaikkea muuta kuin rasittavaa vouhkaamista! 27 miljoonan ihmiskaupan uhrin vuoksi saakin vähän vouhkata! He ovat ihan yhtä arvokkaita kuin mekin. Ja Jumalan silmissä yhtä rakkaita.
Joten eiköhän pistetä töppöstä toisen eteen ja aleta töihin!:)
-Karoliina (joka potee flunssaa ja ahdistuu nyt siitä ettei voi tehdä edes niitä kolmea lenkkiä viikossa ihmiskaupan uhrien hyväksi! Tästä on suunta vain ylöspäin;))
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
LISTEN UP!
Aurinkoista huomenta! Täällä Turussa ainakin paistaa aurinko
pilvettömältä taivaalta - treenaamaan siis. Tänään ohjelmassa reipas
metsälenkki Naantalin luonnonmaalla. Ennen sitä kuitenkin haluan postata teille
kuunneltavaksi teemaan sopivan biisin. Paitsi että se on biitiltään just
sopivaa treenimusaa, se on myös sanomaltaan herättelevä ja tykillä tavalla
motivoiva! Sopii mainiosti vaikkapa juoksusoittolistan alkuun muistuttamaan,
miks ollaan tekemässä tätä ja toisaalta loppupuolelle, kun ei enää metriäkään
jaksais...
Joten ehdotan -
ota neljä minuuttia ja kuuntele, sisäistä, murru, motivoidu. Ja get involved!
"SOMETIMES YOU GOTTA STAND FOR SOMETHING. LET THIS BE THE STAND THAT GETS YOUR BLOOD RUNNING."
(27 Million by Matt Redman & LZ7)
Saara
Ps. Haluatko sinä olla mukana tekemässä jotakin? Tänne tullaan päivittämään lisää tarkempaa tietoa haasteesta ja eri tavoista olla mukana ensi kesän RUN FOR FREEDOM -tempauksessa. Jos et kuitenkaan malta odottaa ja tahdot lisätietoa heti, mailaa osoitteeseen runforfreedommarathon@gmail.com.
perjantai 12. lokakuuta 2012
TÄSTÄ SE LÄHTI.
Noniin. Aloitinpa viikonlopunviettoni kauniissa
syyssäässä hölkötellen. Ajatellen ensi kesän RUN FOR FREEDOM -tempausta
takanani on nyt yksi pieni harjoituspyrähdys. Ensimmäinen lajiaan, vaan ei
suinkaan viimeinen! Tavoitteenani - niin kuin monen muunkin, toivottavasti
sinunkin - on siis kunnostautua selviämään maaliin asti ensi kesäkuussa 21
kilometristä ja siihen päälle vielä 97,494 metristä. Tämän on määrä tapahtua
Paavo Nurmi -maratonissa, lauantaina kesäkuun 29. päivänä, 2013. Se tarkoittaa,
että harjoitteluun ja kampanjan huipentumaan on aikaa tasan 260 päivää!
Mikäli et ole lukenut vielä esittelyä
itsestäni, kerrottakoon sen verran, että juokseminen ei ole missään muotoa
kuulunut suosikkeihini koskaan, päinvastoin. Olen karttanut ja inhonnut
juoksemista lajina aina, lukuun ottamatta yhtä kaunista kevättä, jolloin jokin
sai minut hetkeksi luulemaan, ettei se olekaan ihan niin kamalaa... Myöskään
dataa yhdestäkään juoksemastani koululiikunnan tarjoamasta Cooperin testistä ei
historiankirjoissa ole. ;D Tämän tekstin aloitusvirkekin on sikäli ehkä hieman
harhaanjohtava - jopa omaan korvaani se kuulostaa siltä, kuin iloinen kirmailu
olisi minulle rutiininomaista toimintaa. Ehei! Olen kuitenkin vakuuttunut
siitä, että jo aloittamani asenneremontti tulee tuottamaan tulosta, ja tulevat
kuukaudet ja niiden mukanaan tuomat juoksumetrit tulevat näyttäytymään valoisampina,
kun aseena taskussa on mukana positiivinen asenne ja yhteinen päämäärä -
vaikkei juoksusta koskaan lempilajiani tulisikaan. Kuka tietää tosin...
Mikä sitten oli se laukaiseva tekijä, joka sai
minut, juoksuninhoajan, sitoutumaan juoksemiseen tulevien kuukausien ajaksi tähtäimenäni
puolimaraton? Se oli halu tehdä jotakin konkreettista taistelussa nykypäivän
orjuutta ja rehottavaa ihmiskauppaa vastaan. Tämän palon syttymiseen tarvittiin
neljä kipinää. 1) Tiedostin valtavan epäoikeudenmukaisuuden olemassaolon. 2) Tajuntaani
iski se, että 27 miljoonaa ihmiskaupan uhria ei ole yksi yhtenäinen, epämääräinen
ihmismassa, vaan kyseessä 27 000 000 arvokasta, ainutlaatuista, tärkeää,
kaunista yksilöä, persoonallista ihmistä. (Enemmän, kuin skandinaviassa
yhteensä!) 3) Uhreja etsiäkseen ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan - Suomi
on kauttakulku- ja kohdemaa sadoille uhreille! 4) Joka ainoa näistä 27 miljoonasta
yksilöstä, ihmiskaupan uhrista, on merkityksellinen ja tarkoituksellinen.
Samalla tavoin joka ikisellä meistä on merkityksellinen osa taistelussa tätä epäoikeudenmukaisuutta
vastaan. Jokainen voi tehdä jotakin.
RUN FOR FREEDOM tuli siis kuin tarjottimella
eteeni vastauksena kysymykseen, jota olin pyöritellyt mielessäni jo jonkin
aikaa; mitä minä voin tehdä? Mukaan lähteminen ei vaatinut kahta miettimistä,
ja päätös oli itse asiassa yksi helpoimmista pitkään aikaan. Tiedän, että tulen
astumaan - tarkemmin sanottuna juoksemaan - kauas, kauas pois omalta
mukavuusvyöhykkeeltäni. Tahdon kuitenkin laittaa itseni likoon toisen ihmisen
auttamiseksi ja olla osana joukkoa tekemässä jotakin hyvää ja kauaskantoista.
En kiillottaakseni omaa kruunuani maailmanparantajana, vaan koska ajattelen,
että myös omalla panoksellani on merkitys taistelussa yhden ihmisen elämän ja
vapauden puolesta.
"Nobody made a greater mistake than he who did nothing because he could do only a little."
- Edmund Burke
"Never doubt that a small group of committed people can change the world. Indeed, it is the only thing that ever has."
- Margaret Mead
LET'S RUN FOR FREEDOM!
Saara
"Nobody made a greater mistake than he who did nothing because he could do only a little."
- Edmund Burke
"Never doubt that a small group of committed people can change the world. Indeed, it is the only thing that ever has."
- Margaret Mead
LET'S RUN FOR FREEDOM!
Saara
Natalia's Story
Orjia on tänä päivänä maailmassa enemmän kuin ikinä ennen. Alla olevan kaltainen video sai muutamia vuosia sitten liikkeelle Julia Immosen, joka lopulta souti joukkueensa kanssa Atlantin yli kerätäkseen varoja ihmiskaupan vastaiseen työhön ja nostaakseen ihmiskaupan ongelmat yleiseen tietoisuuteen. Julia Immosen inspiroimina ja tämä videon herättäminä mekin tahdomme tehdä jotain näkyvää ja soutamisen sijasta juosta joukkueena puolimaratonin.
Videon on tehnyt A21- järjestö, jota me Run For Freedom -joukkueena tahdomme olla tukemassa sponsorirahoilla.
Essi
Videon on tehnyt A21- järjestö, jota me Run For Freedom -joukkueena tahdomme olla tukemassa sponsorirahoilla.
Essi
maanantai 8. lokakuuta 2012
Treeni aloitettu!
Huh, tästä tulee pitkä matka! Eilen tuli tehtyä kaverin kanssa ensimmäinen lenkki puolimaratoniin valmistautuen - matkaa kertyi vaivaiset 4 kilometriä, mikä tuntui kyllä suhteellisen pitkältä matkalta.
Puolimaratoniin valmistautuminen vaatii noin kolmesta neljään lenkkiä viikossa, mikä tuntuu paljolta yhdistettynä koulunkäyntiin, hevosen hoitamiseen ja töidenkin tekemiseen. Kyse on nyt kuitenkin jostain paljon suuremmasta kuin vain minusta ja minun ajastani ja arjen pyörittämisestä; mehän tahdomme auttaa miljoonia ihmisiä ja tuoda ihmisten huulille faktat ihmiskaupasta. Ihmiskaupan uhreilla ei ole mahdollisuutta päättää oman arkensa pyörittämisestä, joten vähintä mitä minä yksilönä voin tehdä, on antaa omasta ajastani 3 lenkkikertaa viikossa aina kesään saakka. Kuuluisa lausahdushan on, että kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta jokainen meistä voi tehdä jotakin. Olen varma että yhdessä koko Run For Freedom -joukkue voi olla nostamassa ihmiskauppaa laajemmin tietoisuuteen, jolloin siihen voidaan alkaa puuttua vahvemmin. Jokainen juoksu on juoksu vapauden puolesta!
Toistaiseksi puhkun vielä intoa, mutta odotan kauhulla vaikeita ja ylitsepääsemättömiltä tuntuvia hetkiä lenkkipoluilla. Vaikeaa tulee olemaan, se on aivan varma. Uskon kuitenkin vahvasti, että tehtävä työ tulee olemaan sen arvoista - jokainen lahjoitettu euro ja jokainen uusi ihmiskaupan tilanteesta kuullut ihminen on saavutus ja voitto.
Mehän tehdään tämä yhdessä, Let's Run For Freedom!
Essi
Puolimaratoniin valmistautuminen vaatii noin kolmesta neljään lenkkiä viikossa, mikä tuntuu paljolta yhdistettynä koulunkäyntiin, hevosen hoitamiseen ja töidenkin tekemiseen. Kyse on nyt kuitenkin jostain paljon suuremmasta kuin vain minusta ja minun ajastani ja arjen pyörittämisestä; mehän tahdomme auttaa miljoonia ihmisiä ja tuoda ihmisten huulille faktat ihmiskaupasta. Ihmiskaupan uhreilla ei ole mahdollisuutta päättää oman arkensa pyörittämisestä, joten vähintä mitä minä yksilönä voin tehdä, on antaa omasta ajastani 3 lenkkikertaa viikossa aina kesään saakka. Kuuluisa lausahdushan on, että kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta jokainen meistä voi tehdä jotakin. Olen varma että yhdessä koko Run For Freedom -joukkue voi olla nostamassa ihmiskauppaa laajemmin tietoisuuteen, jolloin siihen voidaan alkaa puuttua vahvemmin. Jokainen juoksu on juoksu vapauden puolesta!
Toistaiseksi puhkun vielä intoa, mutta odotan kauhulla vaikeita ja ylitsepääsemättömiltä tuntuvia hetkiä lenkkipoluilla. Vaikeaa tulee olemaan, se on aivan varma. Uskon kuitenkin vahvasti, että tehtävä työ tulee olemaan sen arvoista - jokainen lahjoitettu euro ja jokainen uusi ihmiskaupan tilanteesta kuullut ihminen on saavutus ja voitto.
Mehän tehdään tämä yhdessä, Let's Run For Freedom!
Essi
perjantai 5. lokakuuta 2012
Jaahas, mikäs blogi tämä tämmöinen on?
No tämähän on blogi tempauksesta, jonka toteutamme kesäkuussa 2013. Tempauksemme tavoitteena on omalta osaltamme auttaa ihmiskaupan uhreja. Lyhyesti sanottuna osallistumme Paavo Nurmi-puolimaratonille Turussa. Osallistujista jokainen kerää väh. 100 euroa sponsorirahaa ja auttaa rahoilla ihmiskaupan uhreja joko A21-järjestön tai V.A.L.O.-yhdistyksen kautta (linkit järjestöjen sivuille löytyvät sivun oikeasta laidasta).
Tervetuloa mukaan seuraamaan treenikuulumisia ja ajatuksia tempaukseen liittyen! Joukkoomme mahtuvat mukaan kaikki, jotka haluavat olla lisäämässä ihmisten tietoutta nykypäivän orjuudesta ja auttamassa sen uhreja! Ota rohkeasti yhteyttä, jos haluat mukaan tiimiin! Yhdessä pystymme mihin vain! Matka alkakoon! RUN FOR FREEDOM!
Tervetuloa mukaan seuraamaan treenikuulumisia ja ajatuksia tempaukseen liittyen! Joukkoomme mahtuvat mukaan kaikki, jotka haluavat olla lisäämässä ihmisten tietoutta nykypäivän orjuudesta ja auttamassa sen uhreja! Ota rohkeasti yhteyttä, jos haluat mukaan tiimiin! Yhdessä pystymme mihin vain! Matka alkakoon! RUN FOR FREEDOM!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)