Mitä sinä pelkäät?

Olen vuoden asunut maalla, 100-vuotiaassa omakotitalossa. Viime syksynä en muistanut tai tiedostanut tätä ongelmaa olevankaan, mutta tämä syksy onkin jotain ihan muuta. HIIRET TULEVAT SISÄLLE!!Ja mä pelkään niitä ihan kuollakseni. Katossa rapisee, seinissä rapisee ja sohvan käsinojalta löytyy papanoita. Iljettävää!!! Eilen illalla avasin roskiskaapin ja mikäs muu se siellä olikaan kuin pikkuinen, harmaa vipeltäjä,YÖK!Kiljaisin niin lujaa, että meidän vajaa 2-vuotias heräsi yläkerrassa (nice).

Syksyssä on toinenkin pelkoa aiheuttava ominaisuus. Nimittäin pimeys. Ja täällä maalla on oikeasti tosi pimeätä, koska katulamppuja on noin kaksi. Tällä viikolla pääsin aloittamaan treenaamisen viikon flunssassa olon jälkeen. Lähdin juoksemaan illalla ja totesin, että on pakko juosta edestakaisin kylänraittia, jos haluaa juosta valossa eikä sysipimeässä. Mä olen ainakin niin nössö, etten uskalla juosta pilkkopimeässä, yksin metsien ympäröimänä. No lopputuloksena siis juoksin noin kolmeen eri suuntaan ja palasin aina takaisin siinä vaiheessa, kun katuvalot loppuivat. Mutta tulipahan tehtyä lenkki:)

Mä pelkään tällä hetkellä eniten hiiriä ja pimeää. Todella, TODELLA pieniä ja vähäpätöisiä asioita, kun alkaa ajattelemaan minkälaisen pelon keskellä ihmiskaupan uhrit joutuvat elämään. Pelossa eläminen on heidän arkipäivää. Heiltä on riistetty kaikki turvallisuuteen liittyvät asiat. Naiset ja lapset, jotka joutuvat toimimaan seksiorjina, pelkäävät varmasti joka aamu uutta päivää (mikäli ovat edes saaneet nukkua yöllä ), mitä se tuo tullessaan. He joutuvat pelkäämään terveytensä, tulevaisuutensa ja jopa oman henkensä puolesta. Kaikenkaikkiaan koko ihmiskauppa ja siihen liittyvät asiat ovat pelottavia. Kuitenkin sydämessäni on vahva usko ja luottamus siihen, että voimme yhdessä olla taistelemassa vapauden puolesta!Ei anneta pelolle valtaa vaan ollaan rohkeita ja taistellaan oikeuden puolesta. Yksikin pelastunut uhri, uusi oikeuden puolesta taistelija tai tälle asialle murtunut sydän on voitto!!

-Minna, joka juuri kirjoitti elämänsä ensimmäisen blogipostauksen..:)