perjantai 12. lokakuuta 2012

TÄSTÄ SE LÄHTI.


Noniin. Aloitinpa viikonlopunviettoni kauniissa syyssäässä hölkötellen. Ajatellen ensi kesän RUN FOR FREEDOM -tempausta takanani on nyt yksi pieni harjoituspyrähdys. Ensimmäinen lajiaan, vaan ei suinkaan viimeinen! Tavoitteenani - niin kuin monen muunkin, toivottavasti sinunkin - on siis kunnostautua selviämään maaliin asti ensi kesäkuussa 21 kilometristä ja siihen päälle vielä 97,494 metristä. Tämän on määrä tapahtua Paavo Nurmi -maratonissa, lauantaina kesäkuun 29. päivänä, 2013. Se tarkoittaa, että harjoitteluun ja kampanjan huipentumaan on aikaa tasan 260 päivää!

Mikäli et ole lukenut vielä esittelyä itsestäni, kerrottakoon sen verran, että juokseminen ei ole missään muotoa kuulunut suosikkeihini koskaan, päinvastoin. Olen karttanut ja inhonnut juoksemista lajina aina, lukuun ottamatta yhtä kaunista kevättä, jolloin jokin sai minut hetkeksi luulemaan, ettei se olekaan ihan niin kamalaa... Myöskään dataa yhdestäkään juoksemastani koululiikunnan tarjoamasta Cooperin testistä ei historiankirjoissa ole. ;D Tämän tekstin aloitusvirkekin on sikäli ehkä hieman harhaanjohtava - jopa omaan korvaani se kuulostaa siltä, kuin iloinen kirmailu olisi minulle rutiininomaista toimintaa. Ehei! Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että jo aloittamani asenneremontti tulee tuottamaan tulosta, ja tulevat kuukaudet ja niiden mukanaan tuomat juoksumetrit tulevat näyttäytymään valoisampina, kun aseena taskussa on mukana positiivinen asenne ja yhteinen päämäärä - vaikkei juoksusta koskaan lempilajiani tulisikaan. Kuka tietää tosin...

Mikä sitten oli se laukaiseva tekijä, joka sai minut, juoksuninhoajan, sitoutumaan juoksemiseen tulevien kuukausien ajaksi tähtäimenäni puolimaraton? Se oli halu tehdä jotakin konkreettista taistelussa nykypäivän orjuutta ja rehottavaa ihmiskauppaa vastaan. Tämän palon syttymiseen tarvittiin neljä kipinää. 1) Tiedostin valtavan epäoikeudenmukaisuuden olemassaolon. 2) Tajuntaani iski se, että 27 miljoonaa ihmiskaupan uhria ei ole yksi yhtenäinen, epämääräinen ihmismassa, vaan kyseessä 27 000 000 arvokasta, ainutlaatuista, tärkeää, kaunista yksilöä, persoonallista ihmistä. (Enemmän, kuin skandinaviassa yhteensä!) 3) Uhreja etsiäkseen ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan - Suomi on kauttakulku- ja kohdemaa sadoille uhreille! 4) Joka ainoa näistä 27 miljoonasta yksilöstä, ihmiskaupan uhrista, on merkityksellinen ja tarkoituksellinen. Samalla tavoin joka ikisellä meistä on merkityksellinen osa taistelussa tätä epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Jokainen voi tehdä jotakin.

RUN FOR FREEDOM tuli siis kuin tarjottimella eteeni vastauksena kysymykseen, jota olin pyöritellyt mielessäni jo jonkin aikaa; mitä minä voin tehdä? Mukaan lähteminen ei vaatinut kahta miettimistä, ja päätös oli itse asiassa yksi helpoimmista pitkään aikaan. Tiedän, että tulen astumaan - tarkemmin sanottuna juoksemaan - kauas, kauas pois omalta mukavuusvyöhykkeeltäni. Tahdon kuitenkin laittaa itseni likoon toisen ihmisen auttamiseksi ja olla osana joukkoa tekemässä jotakin hyvää ja kauaskantoista. En kiillottaakseni omaa kruunuani maailmanparantajana, vaan koska ajattelen, että myös omalla panoksellani on merkitys taistelussa yhden ihmisen elämän ja vapauden puolesta.

"Nobody made a greater mistake than he who did nothing because he could do only a little."
- Edmund Burke

"Never doubt that a small group of committed people can change the world. Indeed, it is the only thing that ever has."
- Margaret Mead

LET'S RUN FOR FREEDOM!

Saara

2 kommenttia:

  1. ihan samanlainen fiilis mulla! juoksu on niin tuskaa, mut joka lenkki kumminki vähä edellistä helpompi. tsemppiä! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Claudia! Kun muistaa, miksi on puuhaan ryhtynyt, on helpompaa tehdä juttuja, joista ei muuten välttämättä niin välittäisikään, eikö?! Tsempit takaisiN!

      Saara

      Poista