makes you stronger! Tähän on kai pakko uskoa ihan oman mielenterveyden vuoksi. Olenkin odottanut treenaamisessa sitä tunnetta, että henki lähtee eikä edistystä tapahdu. Onnistuin tuossa viikonloppuna skippaamaan kokonaan yhden suunnittelemani lenkin, minkä vuoksi morkkiksen pauloissa päätin tehdä tänään pidemmän lenkin kuin treeniohjelman mukaan olisi tarvinnut.
Eipä siinä lenkissä mitään, mutta olisin voinut huomioida, että tunnin esteratsastus käy myös liikunnasta. Tokihan siis reilun 5 kilometrin matka kotiin tuntuu tuplasti raskaammalta, kun alla on jo tunnin todellinen hikitreeni. Tuskaisella matkalla kirosin niitä ylämäkiä, joita en ikinä huomaa autolla ajaessani ja huulta purren jatkoin hölkkää nipistävästä kyljestä huolimatta. Juokseminen oli kaikkea muuta kuin nautinnollista - pystyin elävästi palaamaan niihin koulun pakollisiin liikuntatunteihin, kun kaikki oppilaat kuntoon ja terveydentilaan katsomatta laitettiin juoksemaan ympäri mäkistä pururataa ja tuosta hauskuudesta otettiin vielä aikaa. Itseasiassa olen aina vihannut juoksemista yli kaiken. Huono kestävyyskunto ja bonuksena rasitusastma ovat tehneet juoksemisesta erittäin epämiellyttävää. Usein juurikin koululiikunnantunneilla juokseminen on vielä yhdistetty kilpailemiseen ja oppilaiden vertailuun. Vihdoin olen kuitenkin alkanut vähitellen ymmärtää niitä ihmisiä, jotka kertovat rakastavansa juoksemista. Odotan innolla sitä tunnetta, kun voin jatkaa juoksemista kilometri toisensa jälkeen, vaikkakin samalla pelkään jo niitä lenkkejä, joilla ylämäet tuntuvat voittamattomilta ja hengitys on lähestulkoon mahdotonta. Tähtään kuitenkin siihen päivään ja hetkeen, jolloin olen yhdessä joukkueen kanssa juossut puolikkaan maratonin, 21 kilometriä. Minähän juoksen sen, minä onnistun!
Tänään taistelin itseni kotiin asti ja olin kyllä suhteellisen tyytyväinen itseeni, vaikken jaksanutkaan juosta yhtä reippaasti kuin normaalisti. Minä kuitenkin juoksin ja taitoin sen matkan, jonka olin itselleni asettanut. Olen taas muutaman askeleen lähempänä puolimaratonia!
- Essi
Hyvä Essi!:) kokemuksesta voin kertoa, että sitä puolimaratonin jälkeistä voittajafiilistä kannattaa odottaa! Se on mahtava tunne! Ja se tunne, kun jaksais juosta vaan vaikka kuinka pitkään...se on sitä liikunnan tuomaa hyvää oloa parhaimmillaan.:)
VastaaPoista