Sunnuntain hölkkähurmosta

En muista millon viimeksi lenkillä käyminen olis ollut näin mahtavaa kuin tänään. Hyvää musaa kuulokkeista, sopivasti vaatteita päällä, muutama pakkasaste, hentoinen lumikerros ja auringonpaiste. Siinäpä oli tämän aamupäivälenkin onnistumisen avaimet. Olin ihan hurmoksessa ja juoksu kulki!Näitä lenkkejä voi sitten muistella, kun taivaalta tulee räntää, väsyttää eikä yhtään huvittais...

Mukavaa sunnuntaita kaikille toivottaa Minna!

Iltalenkillä

Minä olen löytänyt kotikaupunkini aivan uudestaan juoksemisen myötä. Olen koko pienen ikäni asunut samassa kaupungissa parin kilometrin säteellä ja liikkunut mielestäni monipuolisesti kaikissa sen kolkissa. Nyt kuitenkin kun olen lähtenyt liikkeelle juosten, olen löytänyt aivan uusia teitä, polkuja, asuinalueita ja metsikköjä.

 Lisäksi on ollut ihan mielettömän kivaa tutustua omaan kotikaupunkiin pimeällä! Kaikki näyttää niin erilaiselta, eri tavalla kauniilta. Sama tie, jota olen kulkenut koulumatkoilla monet monet kerrat vuosien ajan, näyttääkin pimeällä aivan vieraalta ja erilaiselta, kun katuvalot valaisevat sen vartta. Metsikön poikki kulkevan tien viereltä bongasin nyt myös ensimmäistä kertaa puron, tunnistin sen äänestä. Monetkohan kerrat olen tuonkin puron vartta kulkenut huomaamatta sitä vain siksi, etten ole ollut koskaan yksin ja hiljaa matkassa? Pimeässä äänet tulevat aivan eri tavalla esiin, lenkin saa kokea kuulon kautta!

Juostessani tykkään myös seurata muiden ihmisten elämää - vanhemmat hakevat lapsiaan jääkiekkoharjoituksista, vanha pari ulkoiluttaa yhdessä koiraansa, nuori pariskunta käy sauvakävelemässä (pimeällä, koska mies häpeää sauvoja? ;) ) ja keski-ikäinen nainen pyöräilee luultavimmin iltavuorosta kotiin. On hauskaa päästä kurkistamaan pikaisesti muiden kaupunkilaisten elämään! Juokseminen on hirvittävän mielenkiintoista, paljon enemmän kuin kunnon kohottamista ja töppösen toisen eteen laittamista.

-Essi

Mitä sinä pelkäät?

Olen vuoden asunut maalla, 100-vuotiaassa omakotitalossa. Viime syksynä en muistanut tai tiedostanut tätä ongelmaa olevankaan, mutta tämä syksy onkin jotain ihan muuta. HIIRET TULEVAT SISÄLLE!!Ja mä pelkään niitä ihan kuollakseni. Katossa rapisee, seinissä rapisee ja sohvan käsinojalta löytyy papanoita. Iljettävää!!! Eilen illalla avasin roskiskaapin ja mikäs muu se siellä olikaan kuin pikkuinen, harmaa vipeltäjä,YÖK!Kiljaisin niin lujaa, että meidän vajaa 2-vuotias heräsi yläkerrassa (nice).

Syksyssä on toinenkin pelkoa aiheuttava ominaisuus. Nimittäin pimeys. Ja täällä maalla on oikeasti tosi pimeätä, koska katulamppuja on noin kaksi. Tällä viikolla pääsin aloittamaan treenaamisen viikon flunssassa olon jälkeen. Lähdin juoksemaan illalla ja totesin, että on pakko juosta edestakaisin kylänraittia, jos haluaa juosta valossa eikä sysipimeässä. Mä olen ainakin niin nössö, etten uskalla juosta pilkkopimeässä, yksin metsien ympäröimänä. No lopputuloksena siis juoksin noin kolmeen eri suuntaan ja palasin aina takaisin siinä vaiheessa, kun katuvalot loppuivat. Mutta tulipahan tehtyä lenkki:)

Mä pelkään tällä hetkellä eniten hiiriä ja pimeää. Todella, TODELLA pieniä ja vähäpätöisiä asioita, kun alkaa ajattelemaan minkälaisen pelon keskellä ihmiskaupan uhrit joutuvat elämään. Pelossa eläminen on heidän arkipäivää. Heiltä on riistetty kaikki turvallisuuteen liittyvät asiat. Naiset ja lapset, jotka joutuvat toimimaan seksiorjina, pelkäävät varmasti joka aamu uutta päivää (mikäli ovat edes saaneet nukkua yöllä ), mitä se tuo tullessaan. He joutuvat pelkäämään terveytensä, tulevaisuutensa ja jopa oman henkensä puolesta. Kaikenkaikkiaan koko ihmiskauppa ja siihen liittyvät asiat ovat pelottavia. Kuitenkin sydämessäni on vahva usko ja luottamus siihen, että voimme yhdessä olla taistelemassa vapauden puolesta!Ei anneta pelolle valtaa vaan ollaan rohkeita ja taistellaan oikeuden puolesta. Yksikin pelastunut uhri, uusi oikeuden puolesta taistelija tai tälle asialle murtunut sydän on voitto!!

-Minna, joka juuri kirjoitti elämänsä ensimmäisen blogipostauksen..:)

What doesn't kill you...

makes you stronger! Tähän on kai pakko uskoa ihan oman mielenterveyden vuoksi. Olenkin odottanut treenaamisessa sitä tunnetta, että henki lähtee eikä edistystä tapahdu. Onnistuin tuossa viikonloppuna skippaamaan kokonaan yhden suunnittelemani lenkin, minkä vuoksi morkkiksen pauloissa päätin tehdä tänään pidemmän lenkin kuin treeniohjelman mukaan olisi tarvinnut.

Eipä siinä lenkissä mitään, mutta olisin voinut huomioida, että tunnin esteratsastus käy myös liikunnasta. Tokihan siis reilun 5 kilometrin matka kotiin tuntuu tuplasti raskaammalta, kun alla on jo tunnin todellinen hikitreeni. Tuskaisella matkalla kirosin niitä ylämäkiä, joita en ikinä huomaa autolla ajaessani ja huulta purren jatkoin hölkkää nipistävästä kyljestä huolimatta. Juokseminen oli kaikkea muuta kuin nautinnollista - pystyin elävästi palaamaan niihin koulun pakollisiin liikuntatunteihin, kun kaikki oppilaat kuntoon ja terveydentilaan katsomatta laitettiin juoksemaan ympäri mäkistä pururataa ja tuosta hauskuudesta otettiin vielä aikaa. Itseasiassa olen aina vihannut juoksemista yli kaiken. Huono kestävyyskunto ja bonuksena rasitusastma ovat tehneet juoksemisesta erittäin epämiellyttävää. Usein juurikin koululiikunnantunneilla juokseminen on vielä yhdistetty kilpailemiseen ja oppilaiden vertailuun. Vihdoin olen kuitenkin alkanut vähitellen ymmärtää niitä ihmisiä, jotka kertovat rakastavansa juoksemista. Odotan innolla sitä tunnetta, kun voin jatkaa juoksemista kilometri toisensa jälkeen, vaikkakin samalla pelkään jo niitä lenkkejä, joilla ylämäet tuntuvat voittamattomilta ja hengitys on lähestulkoon mahdotonta. Tähtään kuitenkin siihen päivään ja hetkeen, jolloin olen yhdessä joukkueen kanssa juossut puolikkaan maratonin, 21 kilometriä. Minähän juoksen sen, minä onnistun!

Tänään taistelin itseni kotiin asti ja olin kyllä suhteellisen tyytyväinen itseeni, vaikken jaksanutkaan juosta yhtä reippaasti kuin normaalisti. Minä kuitenkin juoksin ja taitoin sen matkan, jonka olin itselleni asettanut. Olen taas muutaman askeleen lähempänä puolimaratonia!

- Essi

Rasittavaa vouhkaamista?!

Oletko huomannut joskus ärsyyntyväsi, kun joku puhuu innoissaan (ja pienellä paatoksella) itselleen tärkeästä asiasta? Voin tunnustaa, että kun ensimmäisen kerran kuulin puhuttavan ihmiskaupasta ja siihen liittyvistä ilmiöistä, minua alkoi ärsyttää.

Juttu meni kutakuinkin näin: ystäväporukassani useampi henkilö alkoi yhtäkkiä puhua kuinka meidän pitäisi miettiä tarkemmin mitä tuotteita ostamme ja mistä ostamme. Kaikki mielestäni vouhkasivat asiasta. Esimerkiksi Reilun kaupan banaanit ja Reilun kaupan kahvi olisivat hyviä ja viisaita valintoja. Fazerin suklaan syönti olisi eettisesti kyseenalaista. Vaateketjuista H&M olisi nykyään (muutaman vuoden takaisen myllytyksen jälkeen) hyvä shoppailupaikka, Benetton huono, jos mietitään niitä olosuhteita, joissa vaatteet tehdään. Alkoi kuulkaas ahdistaa. Paljon. Kuulin myös kertomuksia siitä, kuinka jotkut vanhemmat köyhissä maissa myyvät lapsensa orjaksi plantaasille, jossa lapsi on orjana luultavasti koko loppuelämänsä saaden niin pientä palkkaa, ettei se kata edes hänen päivittäisiä ruokakulujaan. Nuorimmat seksiorjat ovat samanikäisiä kuin oma pieni poikani. Alkoi ahdistaa vielä enemmän. Alkoi jopa vähän pelottaa. Tulin vihaiseksi, koska koin, etten voi tehdä asialle mitään ja eihän se edes oikeastaan koskenut minua. Vai koskiko sittenkin?

Tuli taas tilanne, jossa ystäväni kertoi minulle nykyajan orjuudesta oltuaan aiheeseen liittyvässä seminaarissa. Tällä kertaa keskustelun jälkeen päällimmäisiä tunteita eivät olleetkaan enää ahdistus ja pelko vaan vilpitön halu auttaa. Huomasin puhuvani ihmiskaupan vastustamisesta jo samana päivänä läheisilleni niinkuin omaa sydäntä lähellä olevasta asiasta nyt yleensä puhutaan: innolla ja "pienellä" paatoksella.;) Tästä asiasta tuli minulle sydämenasia. Ja nyt huomaan olevani mukana taistelussa ihmiskauppaa vastaan.

Mitä sellaista ystäväni sitten sanoi, että asenteeni muuttui? Hän heitti ilmaan kysymyksiä, jotka iskivät suoraan sydämeen ja saivat minussa aikaan muutoksen. Miksi jonkun toisen ihmisen elämä olisi vähemmän arvokas kuin minun elämäni? Miksi on ok, että jonkun lapsi on orjana vaikkapa vaatetehtaassa, kun en missään tapauksessa laittaisi omaa lastani töihin 3-vuotiaana? Miksi ostaisin omalle lapselleni tai itselleni vaatteen sellaisen ketjun kaupasta, jonka tehtaiden työntekijät työskentelevät täysin epäinhimillisissä oloissa? Voinko sulkea silmäni tältä totuudelta ja olla toimimatta, vaikka tiedän, että ongelma vain kasvaa, jos ei kukaan välitä tai tee asialle mitään?

Ihmiskaupan vastustamisesta puhuminen ja sen uhrien auttaminen on kaikkea muuta kuin rasittavaa vouhkaamista! 27 miljoonan ihmiskaupan uhrin vuoksi saakin vähän vouhkata! He ovat ihan yhtä arvokkaita kuin mekin. Ja Jumalan silmissä yhtä rakkaita.

Joten eiköhän pistetä töppöstä toisen eteen ja aleta töihin!:)

-Karoliina (joka potee flunssaa ja ahdistuu nyt siitä ettei voi tehdä edes niitä kolmea lenkkiä viikossa ihmiskaupan uhrien hyväksi! Tästä on suunta vain ylöspäin;))

LISTEN UP!

Aurinkoista huomenta! Täällä Turussa ainakin paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta - treenaamaan siis. Tänään ohjelmassa reipas metsälenkki Naantalin luonnonmaalla. Ennen sitä kuitenkin haluan postata teille kuunneltavaksi teemaan sopivan biisin. Paitsi että se on biitiltään just sopivaa treenimusaa, se on myös sanomaltaan herättelevä ja tykillä tavalla motivoiva! Sopii mainiosti vaikkapa juoksusoittolistan alkuun muistuttamaan, miks ollaan tekemässä tätä ja toisaalta loppupuolelle, kun ei enää metriäkään jaksais...

Joten ehdotan - ota neljä minuuttia ja kuuntele, sisäistä, murru, motivoidu. Ja get involved!

"SOMETIMES YOU GOTTA STAND FOR SOMETHING. LET THIS BE THE STAND THAT GETS YOUR BLOOD RUNNING." 

(27 Million by Matt Redman & LZ7)

Saara

Ps. Haluatko sinä olla mukana tekemässä jotakin? Tänne tullaan päivittämään lisää tarkempaa tietoa haasteesta ja eri tavoista olla mukana ensi kesän RUN FOR FREEDOM -tempauksessa. Jos et kuitenkaan malta odottaa ja tahdot lisätietoa heti, mailaa osoitteeseen runforfreedommarathon@gmail.com.

TÄSTÄ SE LÄHTI.

Noniin. Aloitinpa viikonlopunviettoni kauniissa syyssäässä hölkötellen. Ajatellen ensi kesän RUN FOR FREEDOM -tempausta takanani on nyt yksi pieni harjoituspyrähdys. Ensimmäinen lajiaan, vaan ei suinkaan viimeinen! Tavoitteenani - niin kuin monen muunkin, toivottavasti sinunkin - on siis kunnostautua selviämään maaliin asti ensi kesäkuussa 21 kilometristä ja siihen päälle vielä 97,494 metristä. Tämän on määrä tapahtua Paavo Nurmi -maratonissa, lauantaina kesäkuun 29. päivänä, 2013. Se tarkoittaa, että harjoitteluun ja kampanjan huipentumaan on aikaa tasan 260 päivää!

Mikäli et ole lukenut vielä esittelyä itsestäni, kerrottakoon sen verran, että juokseminen ei ole missään muotoa kuulunut suosikkeihini koskaan, päinvastoin. Olen karttanut ja inhonnut juoksemista lajina aina, lukuun ottamatta yhtä kaunista kevättä, jolloin jokin sai minut hetkeksi luulemaan, ettei se olekaan ihan niin kamalaa... Myöskään dataa yhdestäkään juoksemastani koululiikunnan tarjoamasta Cooperin testistä ei historiankirjoissa ole. ;D Tämän tekstin aloitusvirkekin on sikäli ehkä hieman harhaanjohtava - jopa omaan korvaani se kuulostaa siltä, kuin iloinen kirmailu olisi minulle rutiininomaista toimintaa. Ehei! Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että jo aloittamani asenneremontti tulee tuottamaan tulosta, ja tulevat kuukaudet ja niiden mukanaan tuomat juoksumetrit tulevat näyttäytymään valoisampina, kun aseena taskussa on mukana positiivinen asenne ja yhteinen päämäärä - vaikkei juoksusta koskaan lempilajiani tulisikaan. Kuka tietää tosin...

Mikä sitten oli se laukaiseva tekijä, joka sai minut, juoksuninhoajan, sitoutumaan juoksemiseen tulevien kuukausien ajaksi tähtäimenäni puolimaraton? Se oli halu tehdä jotakin konkreettista taistelussa nykypäivän orjuutta ja rehottavaa ihmiskauppaa vastaan. Tämän palon syttymiseen tarvittiin neljä kipinää. 1) Tiedostin valtavan epäoikeudenmukaisuuden olemassaolon. 2) Tajuntaani iski se, että 27 miljoonaa ihmiskaupan uhria ei ole yksi yhtenäinen, epämääräinen ihmismassa, vaan kyseessä 27 000 000 arvokasta, ainutlaatuista, tärkeää, kaunista yksilöä, persoonallista ihmistä. (Enemmän, kuin skandinaviassa yhteensä!) 3) Uhreja etsiäkseen ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan - Suomi on kauttakulku- ja kohdemaa sadoille uhreille! 4) Joka ainoa näistä 27 miljoonasta yksilöstä, ihmiskaupan uhrista, on merkityksellinen ja tarkoituksellinen. Samalla tavoin joka ikisellä meistä on merkityksellinen osa taistelussa tätä epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Jokainen voi tehdä jotakin.

RUN FOR FREEDOM tuli siis kuin tarjottimella eteeni vastauksena kysymykseen, jota olin pyöritellyt mielessäni jo jonkin aikaa; mitä minä voin tehdä? Mukaan lähteminen ei vaatinut kahta miettimistä, ja päätös oli itse asiassa yksi helpoimmista pitkään aikaan. Tiedän, että tulen astumaan - tarkemmin sanottuna juoksemaan - kauas, kauas pois omalta mukavuusvyöhykkeeltäni. Tahdon kuitenkin laittaa itseni likoon toisen ihmisen auttamiseksi ja olla osana joukkoa tekemässä jotakin hyvää ja kauaskantoista. En kiillottaakseni omaa kruunuani maailmanparantajana, vaan koska ajattelen, että myös omalla panoksellani on merkitys taistelussa yhden ihmisen elämän ja vapauden puolesta.

"Nobody made a greater mistake than he who did nothing because he could do only a little."
- Edmund Burke

"Never doubt that a small group of committed people can change the world. Indeed, it is the only thing that ever has."
- Margaret Mead

LET'S RUN FOR FREEDOM!

Saara

Natalia's Story

Orjia on tänä päivänä maailmassa enemmän kuin ikinä ennen. Alla olevan kaltainen video sai muutamia vuosia sitten liikkeelle Julia Immosen, joka lopulta souti joukkueensa kanssa Atlantin yli kerätäkseen varoja ihmiskaupan vastaiseen työhön ja nostaakseen ihmiskaupan ongelmat yleiseen tietoisuuteen. Julia Immosen inspiroimina ja tämä videon herättäminä mekin tahdomme tehdä jotain näkyvää ja soutamisen sijasta juosta joukkueena puolimaratonin.

Videon on tehnyt A21- järjestö, jota me Run For Freedom -joukkueena tahdomme olla tukemassa sponsorirahoilla.

 Essi

Treeni aloitettu!

Huh, tästä tulee pitkä matka! Eilen tuli tehtyä kaverin kanssa ensimmäinen lenkki puolimaratoniin valmistautuen - matkaa kertyi vaivaiset 4 kilometriä, mikä tuntui kyllä suhteellisen pitkältä matkalta.

Puolimaratoniin valmistautuminen vaatii noin kolmesta neljään lenkkiä viikossa, mikä tuntuu paljolta yhdistettynä koulunkäyntiin, hevosen hoitamiseen ja töidenkin tekemiseen. Kyse on nyt kuitenkin jostain paljon suuremmasta kuin vain minusta ja minun ajastani ja arjen pyörittämisestä; mehän tahdomme auttaa miljoonia ihmisiä ja tuoda ihmisten huulille faktat ihmiskaupasta. Ihmiskaupan uhreilla ei ole mahdollisuutta päättää oman arkensa pyörittämisestä, joten vähintä mitä minä yksilönä voin tehdä, on antaa omasta ajastani 3 lenkkikertaa viikossa aina kesään saakka. Kuuluisa lausahdushan on, että kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta jokainen meistä voi tehdä jotakin. Olen varma että yhdessä koko Run For Freedom -joukkue voi olla nostamassa ihmiskauppaa laajemmin tietoisuuteen, jolloin siihen voidaan alkaa puuttua vahvemmin. Jokainen juoksu on juoksu vapauden puolesta!

Toistaiseksi puhkun vielä intoa, mutta odotan kauhulla vaikeita ja ylitsepääsemättömiltä tuntuvia hetkiä lenkkipoluilla. Vaikeaa tulee olemaan, se on aivan varma. Uskon kuitenkin vahvasti, että tehtävä työ tulee olemaan sen arvoista - jokainen lahjoitettu euro ja jokainen uusi ihmiskaupan tilanteesta kuullut ihminen on saavutus ja voitto.

Mehän tehdään tämä yhdessä, Let's Run For Freedom!


Essi

Jaahas, mikäs blogi tämä tämmöinen on?

No tämähän on blogi tempauksesta, jonka toteutamme kesäkuussa 2013. Tempauksemme tavoitteena on omalta osaltamme auttaa ihmiskaupan uhreja. Lyhyesti sanottuna osallistumme Paavo Nurmi-puolimaratonille Turussa. Osallistujista jokainen kerää väh. 100 euroa sponsorirahaa ja auttaa rahoilla ihmiskaupan uhreja joko A21-järjestön tai V.A.L.O.-yhdistyksen kautta (linkit järjestöjen sivuille löytyvät sivun oikeasta laidasta).

Tervetuloa mukaan seuraamaan treenikuulumisia ja ajatuksia tempaukseen liittyen! Joukkoomme mahtuvat mukaan kaikki, jotka haluavat olla lisäämässä ihmisten tietoutta nykypäivän orjuudesta ja auttamassa sen uhreja! Ota rohkeasti yhteyttä, jos haluat mukaan tiimiin! Yhdessä pystymme mihin vain! Matka alkakoon! RUN FOR FREEDOM!