Iltalenkillä

Minä olen löytänyt kotikaupunkini aivan uudestaan juoksemisen myötä. Olen koko pienen ikäni asunut samassa kaupungissa parin kilometrin säteellä ja liikkunut mielestäni monipuolisesti kaikissa sen kolkissa. Nyt kuitenkin kun olen lähtenyt liikkeelle juosten, olen löytänyt aivan uusia teitä, polkuja, asuinalueita ja metsikköjä.

 Lisäksi on ollut ihan mielettömän kivaa tutustua omaan kotikaupunkiin pimeällä! Kaikki näyttää niin erilaiselta, eri tavalla kauniilta. Sama tie, jota olen kulkenut koulumatkoilla monet monet kerrat vuosien ajan, näyttääkin pimeällä aivan vieraalta ja erilaiselta, kun katuvalot valaisevat sen vartta. Metsikön poikki kulkevan tien viereltä bongasin nyt myös ensimmäistä kertaa puron, tunnistin sen äänestä. Monetkohan kerrat olen tuonkin puron vartta kulkenut huomaamatta sitä vain siksi, etten ole ollut koskaan yksin ja hiljaa matkassa? Pimeässä äänet tulevat aivan eri tavalla esiin, lenkin saa kokea kuulon kautta!

Juostessani tykkään myös seurata muiden ihmisten elämää - vanhemmat hakevat lapsiaan jääkiekkoharjoituksista, vanha pari ulkoiluttaa yhdessä koiraansa, nuori pariskunta käy sauvakävelemässä (pimeällä, koska mies häpeää sauvoja? ;) ) ja keski-ikäinen nainen pyöräilee luultavimmin iltavuorosta kotiin. On hauskaa päästä kurkistamaan pikaisesti muiden kaupunkilaisten elämään! Juokseminen on hirvittävän mielenkiintoista, paljon enemmän kuin kunnon kohottamista ja töppösen toisen eteen laittamista.

-Essi